Tervetuloa!
AJANKOHTAISTA
Yleinen seurakuntatyö
Kasvatustyö
Diakoniatyö
Konsertit
Kirkkoherranvirasto
Liity kirkkoon!
Kirkkoherran tervehdys
YHTEYSTIEDOT
Kuvagalleria
Toimipaikat
Reformaation merkkivuosi
 » Reformaation historiaa
 » Lisätietoa ja linkkejä
 » Reformaatio ja virret
 » Martti Lutherin elämä
Linkit

Reformaation historiaa

Uskonpuhdistus eli reformaatio on 1500-luvulla Länsi-Euroopassa alkanut liike, joka pyrki oikaisemaan katolisen kirkon opissa näkemiään epäkohtia.

Uskonpuhdistuksen aloittajana pidetään luterilaisen käsityksen mukaan yleisesti saksalaista Wittenbergin yliopiston teologian professoria, tohtori Martti Lutheria, vaikkakin jo ennen häntä jotkut "esiuskonpuhdistajat", esimerkiksi John Wycliffe ja Jan Hus, olivat hyökänneet kirkon virallista oppia vastaan.

»Maassa harjoitetaan paavillista anekauppaa sinun nimissäsi, Armollisin Vaaliruhtinas, Pietarinkirkon rakentamista varten. En halua lainkaan valittaa anesaarnaajien pitämästä suuresta melusta, jota itse en ole kuullut. Mutta minä valitan sen väärinkäsityksen johdosta, jonka köyhä, yksinkertainen ja sivistymätön kansa saa joka puolelta noiden anekauppiaiden arvottomista saarnoista. [...] Kristus ei ole käskenyt saarnata aneita vaan evankeliumia.»   (Ote Lutherin kirjeestä arkkipiispa Albrechtille.)

Vuonna 1517 saksalainen augustinolaismunkki Martti Luther julkaisi 95 teesiä katolisen kirkon anekauppaa vastaan. Teesit sisälsivät paavin oppia kyseenalaistavia ajatuksia: ”Joka luulee anekirjeen takaavan itselleen autuuden, hän tulee oppi-isineen iankaikkisesti tuomituksi"” (teesi 32), ”Jokaisella kristityllä on, jos hänen katumuksensa on todellinen, täydellinen anteeksianto rangaistuksesta ja syynalaisuudesta, ja se kuuluu hänelle ilman anekirjeitäkin” (teesi 36) tai ”Opetettakoon kristityille, että se, joka antaa köyhälle tai lainaa tarvitsevalle, tekee paremmin, kuin jos hän lunastaisi aneen” (teesi 43).

Lutherin anekauppaa vastaan suuntautuneet 95 teesiä aloittivat levitessään laajan liikkeen, joka myöhemmin sai uusia muotoja. Luther tarkoitti teesinsä alunperin yliopiston sisäiseksi keskusteluksi, joka kuitenkin laajeni koko ympäröivään yhteiskuntaan. Uskonpuhdistukseen liittyi Lutherin lisäksi joukko muita teologeja, joiden näkemykset poikkesivat Lutherin ajatuksista paljonkin. Niinpä katolisen kirkon jakaantuminen ei loppunut vain luterilaisten syntyyn, vaan synnytti myös anglikaanisen ja reformoidun kirkon sekä lukuisan joukon erilaisia vapaita suuntia.

Lutherin ajatusten leviämistä helpotti Johannes Gutenbergin keksimä painokone. Aluksi teesit eivät juuri kiihdyttäneet tunteita, eikä Luther siten joutunut väittelemään niiden oikeaoppisuudesta. Joulukuussa 1517 teesit painettiin, ja sen jälkeen ne alkoivat levitä ympäri Saksaa. Ehkä innokkaimman vastaanoton ne saivat humanistien piirissä. Mm. tunnettu ajattelija Erasmus Rotterdamilainen tuki alussa Lutheria.

Uskonpuhdistuksen keskeisiä henkilöitä olivat eräät saksalaiset, sveitsiläiset ja ranskalaiset teologit. Lutherin lisäksi tärkeimpiä olivat Ulrich Zwingli, Philipp Melanchthon ja Jean Calvin. Näiden hengellisten uskonpuhdistajien lisäksi myös maallisten ruhtinaiden valtatavoitteet korostuivat uskonpuhdistuksessa: uskonpuhdistus antoi heille tilaisuuden vapautua katolisen kirkon vallasta.

Katolinen kirkko ei luonnollisestikaan hyväksynyt uskonpuhdistajien kritiikkiä, vaan aloitti vastatoimet ja mm. julisti Lutherin kirkonkiroukseen. Käytiin oppineuvotteluja ja Luther myös puolusti näkemyksiään Wormsin valtiopäivillä. Tilanne kuitenkin eteni niin, että katolinen kirkko ja kirkon uudistajat ajautuivat selvään välirikkoon. Tietä yhteyteen ja takaisin kirkon huomaan ei enää löytynyt.

Uusia kirkkoja ja oppisuuntia

Lutherin alkuperäinen tarkoitus ei ollut perustaa uutta kirkkoa, vaan korjata kirkkonsa väärät käytännöt ja tulkinnat. Tilanne kuitenkin kääntyi siihen, että ainoa vaihtoehto oli ryhtyä muodostamaan uusi kirkkokunta omine pappeineen ja piispoineen.

Uskonpuhdistuksen konkreettisena seurauksena oli uusien kirkkojen ja oppisuuntien syntyminen. Katolisesta kirkosta irrottautui useita uusia suuntia, joista tärkeimmäksi muodostuivat luterilaisuus, reformoitu kirkko ja anglikaaninen kirkko. Lisäksi protestanttiset liikkeet haarautuivat edelleen, jolloin syntyi puritanismin kaltaisia liikkeitä. Reformoidusta kirkosta irtaantuneista "uudestikastajista" taas kehittyi useita vapaita suuntia. Varhaisia tällaisia liikkeitä ovat esimerkiksi baptistit ja mennoniitat. Myöhemmin syntyivät muun muassa metodismi, helluntailaisuus, adventismi, hutteriitit, evankelioiva herätyskristillisyys sekä pelastusarmeija.

Nykypäivän tilanne

Nykypäivän kristityistä 1,1 miljardia on katolisia, 225 miljoonaa ortodokseja ja 77 miljoonaa anglikaaneja. Reformoidun kirkon jäseniä on noin 75 miljoonaa.[41] Luterilaisiin kirkkoihin kuuluvia on maailmanlaajuisesti noin 72 miljoonaa. Euroopassa luterilaisiin kirkkoihin kuuluu noin 36 miljoonaa jäsentä. Pohjoismaat ja Saksa ovat luterilaisuuden vankinta kannatusaluetta. Saksassa on eniten luterilaisia, noin 12 miljoonaa. Seuraavaksi eniten luterilaisia on Ruotsissa (6,5), Etiopiassa (6,4), Tansaniassa (5,8), Indonesiassa (5,8) ja Tanskassa (4,4 miljoonaa). Luterilaisuus on valtionkirkko Islannissa ja Tanskassa.

Jäsenmäärältään suurimmat luterilaiset kirkot sijaitsevat Ruotsissa (noin 6,5 miljoonaa jäsentä), Etiopiassa (Etiopian evankelinen kirkko Mekane Yesus, 6,4 miljoonaa), Tansaniassa (5,8 miljoonaa), Tanskassa (4,4 miljoonaa) ja Suomessa (noin 4,1 miljoonaa). Saksan yhdistyneessä evankelisluterilaisessa kirkossa (VELKD) on yhteensä 9,7 miljoonaa jäsentä, mutta luterilaiset jakautuvat kahdeksaan maakirkkoon, joista suurin on Hannoverin kirkko, noin 2,8 miljoon

© 2005 Leppävirran Seurakunta.